Tilaa uudistunut yrittäjäkirje

Kirjeessä kootusti Kuukauden teema ja paljon yrittäjille hyödyllistä tietoa.

Yrittäjän osaaminen

Arvokasta oppia: isä ja tytär ovat toistensa mentoreita

Arvokasta oppia: isä ja tytär ovat toistensa mentoreita

Zoran Kanti-Paul perusti uuden yrityksen heti yrityskaupan jälkeen.

|

Zoran Kanti-Paul ei malttanut jäädä laakereille lepäämään yrityskaupan jälkeen. Hän ryhtyi autoyrittäjäksi heti sen jälkeen, kun kieli- ja kulttuurikoulutuspalveluja tarjoava TekMil oli myyty.
TekMilissä Zoran Kanti-Paul teki töitä yhdessä vaimonsa kanssa. Nyt hän tuo tyttärensä Saana Kanti-Paulin kanssa jenkkiautoja Suomeen Kokonut Cars -yrityksen nimissä. Sekä isällä että tyttärellä on yrityksessä omat roolinsa.

Roolien jakaminen oli helpoin tehtävä yrityksen perustamisvaiheessa. Minä hoidan autojen tuonnin ulkomailta, Saana asiakassuhteet Suomessa. Olen itse kotoisin Australiasta, jossa työskentelin vuosia automyyjänä. Tiedän autoista todella paljon, mutta en puhu täydellistä suomea. Tiesin, että kielitaidon puute voisi haitata myyntityötä, Zoran Kanti-Paul kertoo.

Isä toimii myös 19-vuotiaan tyttären mentorina.

– Olen oppinut valtavasti myyntitaitoja ja saanut paljon arvokasta kokemusta. Autojen myymiseen liittyy paljon rahaa, joten myyjän täytyy olla todella ammattimainen. Tähän työhön tuo lisähaasteita se, että meillä on yhteistyökumppaneita eri aikavyöhykkeillä. Työntekoa ei voi lopettaa viideltä iltapäivällä, sillä amerikkalaiset ovat silloin vielä täydessä työn touhussa, Saana Kanti-Paul sanoo.

Mentorina toimiminen ei ole ollut yksipuolista. Isäkin on saanut yrittäjäoppeja tyttäreltä.

– Saana on saanut minut ymmärtämään, että suomalaiset autonostajat ovat hyvin erilaisia kuin australialaiset, ja heidän kanssaan täytyy myös keskustella vähän eri tavalla. Australiassa jenkkiautoihin liittyy enemmän tunteita, suomalaiset ostajat pohtivat enemmän rahaa, Zoran Kanti-Paul jatkaa.

Perhe ensin

Perheyrityksen kanssa kasvaneelle Saana Kanti-Paulille yrittäjyys isän kanssa tuntui luontevalta valinnalta.

– Vanhempien yritys oli minulle tavallaan kuin sisarus. Se oli läsnä kaikkialla ja totuin jo varhain siihen, että yrittäjyys on elämäntapa.

Ulkopuolisille isän ja tyttären yrittäjyys ei aina näyttäydy sopuisana.

– Meillä on aika räiskyviä keskusteluja. Molemmilla on todella voimakkaat mielipiteet, emmekä anna helposti periksi. Me tavallaan joudumme myymään toisillemme ideoita ennen kuin toinen osapuoli suostuu toteuttamaan ne. Yrittäjänä olemme yhdenvertaisempia, sillä olemme kumpikin ikään kuin samalla tasolla, Zoran Kanti-Paul kertoo.

Zoran Kanti-Paul sanoo ymmärtävänsä sanontaa, jossa kehotetaan olemaan perustamatta yritystä perheenjäsenen kanssa. Perhe tulee silti aina ennen yritystä.

– Totta kai meillä on erimielisyyksiä, mutta yrityksestä pääsee halutessaan eroon, perheestä ei. Me olemme Saanan kanssa joka tapauksessa perhettä. Päivän päätteeksi istumme saman pöydän ääressä.

Osa elämää

Perheyrityksessä yrityksen asiat kulkeutuvat vääjämättä myös ruokapöytään. Kanti-Pauleja se ei kuitenkaan häiritse, sillä yrittäjyys ja yritys ovat luonnollinen osa elämää.

– Yrityksen pyörittämistä helpottaa se, että suhtaudumme molemmat sekä yritykseemme että autoihin aika intohimoisesti, Zoran Kanti-Paul sanoo.

Kanti-Paul kritisoi tyyliä, jolla yrittäjyydestä monesti puhutaan.

– Suomen kielen sana yrittäjä on minusta jopa vähän loukkaava. Ihan kuin tässä vähän yriteltäisiin jotain. Englannin kielen entrepreneur kuvaa paremmin sitä, mistä yrittäjyydessä on oikeasti kyse.

Zoran Kanti-Paul korostaa, että yrittäjän täytyy voida myös lomailla.

– Yrityksestä täytyy rakentaa sellainen, että yrityksen luota voi myös kävellä pois. Moni yrittäjä sanoo paahtavansa täysillä koko ajan, mutta ei sellainen ole järkevää yrittämistä.